Book of Transformations

Tosiaan, olen therian ja otherkin. Olen pitkään ajatellut, että olen ollut edellisissä elämissäni leanan sidhe ja susi, plus kenties muutama muu ihmiselämä heitettynä mukaan. Tästä enemmän myöhemmin, pointti lepää tässä vaiheessa juuri siinä, ajattelenko tätä henkisenä vai psykologisena ilmiönä, ja jos ensimmäisenä - kulkeeko aika sittenkään aivan suorana viivana? Ovatko edelliset elämät loppujen lopuksi sittenkään edellisiä elämiä? Tätä olen tässä muutaman päivän miettinyt ihan juurta jaksaen, therian-/otherkinfoorumia ja omaa päätäni apuna käyttäen.


Homman psykologinen puoli. Ajatellaanpa nyt. Tää alkoi joskus peruskoulussa. Luin perkeleesti Harry Potteria (kuten ehkä muistatkin) ja olin koulukiusattu. Ihmissudet on helvetin hyvä power trip. Tuska ja syyllisyys, raaka voima ja vapaus yhteen nivoutuneina. Kapinahenki, ahdistus ja raivo jota en tapani mukaan osannut pukea sanoiksi vaan symboliksi joka jäi suureksi osaksi identiteettiäni. Kun kasvoin, ihmissusi muuttui hiljakseen sudeksi - kapinahenki laumahengeksi ja haluksi todella kuulua johonkin sydänjuuriaan myöten.


Sidheminä taas... No, taiteilijasielu. Hankalasti määriteltävä, arvaamaton, ailahteleva... Yhtä kaikki voimakas, mutta enemmän manipuloiva. Suorastaan pelottavan vapaa mistään inhimillisistä kahleista, ja helvetin karismaattinen. Tämä on käytännössä vastaisku masennuksen aikaiselle ja jälkeiselle romahtaneelle itsetunnolle.

Susi on se jota olen, sidhe se jona toivon ihmisten näkevän minut - sekä hyvässä että pahassa. Hyvässä: Inspiroiva, ajatuksia herättävä, ehkä hieman hankalatajuinen mutta juuri siksi niin perkeleen kiehtova. Pahassa: Julma pikku paskiainen jolle ei kannata ryttyillä (toisaalta, tähän puoleen yhdistyy edelleen se ihmissusi - brutaali voima).

Törmäsin myös tänään tänään tuolla otherkinfoorumilla erääseen nimenomaan itsensä sidheksi identifioivaan tapaukseen jonka edelliset elämät heittää kronologista häränpersettä - ei aina tiedä voiko aina edes puhua edellisistä elämistä, ja siitä missä järjestyksessä ne on olleet. Olen tuntenut usein samoin kun olen ajatellut tätä henkiselta kantilta. Nyt, murjotaanpa tämä idea ja omat "sidhefiilikseni" samaan rytäkkään. Koska minä todella tunnen olevani näitä kaikkia sisimmässäni - joko olen, tai TULEN OLEMAAN. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta omaan päähäni paljon selkeämmältä kuin suora kronologinen, selkeä jälleensyntymä. Minulla on aina ollut joku ihme ongelma ajan kanssa, en osaa käsittää sitä suorana linjana. Elämä on vähän niin kuin maalaus joka jatkuu miten jatkuu, ei reunasta toiseen vaan kerroksittain, limittäin, lomittain, ristiin ja rastiin.